Halkian Metsästysyhdistys ry 80 v.

Kielet

Halkian Metsästysyhdistys ry 80 v. Juhla vietettiin 18.8.2018 Halkiassa. Onnea ja kiitokset ansiomerkkien saajille

 

HALKIAN METSÄSTYSYHDISTYS RY 80 VUOTTA

 

Tämä on kolmas Halkian Metsästysyhdistyksen toiminnan aikana tehty historiikki. Kosti Vaahtera teki ensimmäisen vuonna 1958. Se kertoi ajasta ennen yhdistystä ja kahdesta ensimmäisestä vuosikymmenestä perustamisen 1938 jälkeen. Vaahteran historiikin arvoa nostaa se, ettei näiltä alkuvuosilta ole säilynyt kokousten pöytäkirjoja. Tein vuonna 1987 50-vuotishistoriikin, jossa käytin pöytäkirjoja kertomukseni runkona, mutta mukana oli myös haastatteluin kerättyä tietoa ja Kosti Vaahteran historiikki. Tässä 80-vuotishistoriikissa olen käyttänyt kaikkia edellä mainittuja tietolähteitä ja vuodesta 1988 lähtien pöytäkirjoja. Pöytäkirjojen puutteita olen täydentänyt myös Niilo Sintosen lehtileikkeillä, joita löytyy Pornaisten kirjastosta.  

 

Seuran alkuvaiheita

 

Halkiassa on ollut metsästysseura vuodesta 1894. Sen perustivat Bengelsdorffin veljekset seurueineen Helsingistä. He olivat mieltyneet Halkian seutuihin ja aloittivat riistanhoidon ja järjestäytyneen metsästyksen. Seura oli jo tuolloin Suomen metsästäjäinliiton jäsen ja rekisteröity yhdistys. Se toimi esimerkkinä muillekin täällä päin perustetuille seuroille. Vaikka suuri osa metsästysmaista kuului mainitulle seuralle, oli kuitenkin maanomistajia, jotka eivät vuokranneet maitaan, vaan hoitivat ne itse. Nämä liittyivät keskinäisellä sopimuksella yhdeksi joukkueeksi, joka muodostui etupäässä Halkian ja Kupsenkylän alueilta. Tämä seura hoiti järkevästi maitaan ja esti liiallisen riistan metsästyksen. Paikallisena seurana se sai paljon kannatusta. Kun vuokrasopimukset menivät vanhaksi, eivät maanomistajat uusineet sopimusta Bengelsdorffin seuran kanssa, vaan liittyivät Halkian Kupsenkylän seuraan. Vuonna 1934 perustettiin seura nimeltä Halkian Kupsenkylän Hirvimiehet. Se vuokrasi jokseenkin kaikki alueen maat, noin 3700 hehtaaria. Seuran puuhamiehenä toimi Emil Kalsola. Vuokrasopimukset olivat aluksi kolmivuotisia.

 

Kesäkuussa 1938 perustettiin nykyinen Halkian Metsästysyhdistys, jonka perustajajäsenet olivat entisiä Halkian Hirvimiehiä. Nämä lahjoittivat yhdistykselle alkurahastoon 1579 markkaa, joka oli silloin huomattava summa. Tohtori Bengesdorff oli entisenä innokkaana metsämiehenä mukana yhdistyksen perustavassa kokouksessa, joka pidettiin Halkian Alhopakassa 14.6.1938.  Perustajajäseniä olivat Emil Kalsola, Vilho Pietilä, Soini Poteri, Toivo Huovila, Usko Kanerva, Oskari Salonen, Teofilus Kivinen, Ilmari Salonen, Jalmari Poteri, Juho Vuori, Viljo Nyman, Mauno Kalsola ja Eero Jägerroos. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Emil Kalsola ja sihteeriksi Vilho Pietilä, varapuheenjohtajaksi Jalmari Poteri ja muiksi johtokunnan jäseniksi Toivo Huovila ja Usko Kanerva. Yhdistys rekisteröitiin 16.8.1938.

 

Marraskuussa 1939 syttyi kuitenkin talvisota ja seuran toiminta oli melko hiljaista vuoteen 1947 saakka, jolloin pidettiin seuran yleiskokous Kupsenkylän, Poterilla. Kokouksessa kamreeri Bengelsdorff lahjoitti yhdistyksen kassaan 1740 markkaa. Samalla hänet hyväksyttiin seuran kunniajäseneksi. Tästä lähtien alkoi yhdistyksen toiminta elpyä. Vuonna 1949 yhdistys haki Pornaisten Riistanhoitoyhdistyksen jäsenyyttä. Vuonna 1950 seuran puheenjohtajaksi valittiin Wilmer Lundqvist ja sihteeriksi Eino Raimiala.

 

Raimiala joutui kuitenkin eroamaan jo vuonna 1952 paikkakunnalta muuton vuoksi. Hänen tilalleen valittiin sihteeriksi Kosti Vaahtera. Vaahtera oli toiminnan mies ja hänen aikanaan toiminta virkistyi huomattavasti. Pian päästiin pois sodan jälkeisestä lamasta ja kaikki elämä elpyi. Riistanhoito nostettiin tärkeäksi toimintamuodoksi ja hyötyriistan verotusta alettiin rajoittaa ja pienpetoja hävitettiin tuntuvasti. Yhdistys liittyi vuonna 1957 Suomen Metsästäjäliiton jäseneksi ja sai sieltä arvokasta tukea toiminnalleen. Suurin muutos seuran pinta-alaan ja jäsenistöön tuli, kun vuonna 1959 Tikkaron Erästäjät lakkautti toimintansa ja sen varat siirrettiin Halkian seuralle. Samalla useimmat Erästäjien entiset jäsenet vuokrasivat maansa HMY:lle ja liittyivät seuran jäseniksi. Seuran periaatteena on aina ollut säilyttää nykyinen alue yhtenäisenä ja pitää hyvät suhteet naapuriseuroihin ja Pornaisten Riistanhoitoyhdistykseen.

 

Kenneltoiminta

 

Metsästyskoiria Halkian alueella on ollut jo ennen seuran perustamista, mutta kenneltyö ja koirien rodunjalostus alkoi kiinnostaa vasta 50-luvun loppupuolella. Kennelliittoon seura liittyi vuonna 1957. Ensimmäiset ajokokeet järjestettiin tammikuussa 1959, jolloin Suomen Dreeverikerho järjesti näytösluontoiset ajokokeet seuran alueella. Tällöin oli erikseen kettu- ja jänisalueet ja alueoppaina oli 12 seuran miestä. Ensimmäiset seuran omat suomenajokoirien ajokokeet järjestettiin lokakuussa 1963. Toiset heti joulukuussa samana vuonna ja niissä oli sekä yleinen että voittajaluokka.

 

Seuraavana vuonna pidettiin ensimmäiset omat ajokokeiden palkintotuomarikurssit. Siitä lähtien ajokokeita on järjestetty vuosittain vähintään kahdet, joista toinen on seuran omille koirille ja toinen yleensä haasteottelu. Seura on luovuttanut koemaastoja myös eri metsästyskoirarotujen kokeisiin kuten Kennelpiirin mestaruuskokeisiin, Suomen mestaruuskokeisiin ja niiden karsintoihin.    (kuva ja liite) Koemaastojen myöntämisessä on oltu tiiviissä yhteistyössä Kennelpiirin kanssa. 

 

Ongelmaksi on viimevuosina tullut maastojen vähäisyys Uudellamaalla. Tämä aiheuttaa paineita meidän seuralle, koska meillä on ollut hyviä maastoja, joita kaikki haluaisivat. Meilläkin asutuksen ja liikenteen lisääntyminen on verottanut ennen hyviä maastoja. Kukaan ei halua järjestää ajokokeita liikenteen lähellä. Halutaan mennä metsiin, missä koirat eivät vaarannu. Itä-Uudellamaalla on tullut ongelmia susien ja villisikojen kanssa, kun ajavat koirat ovat tavanneet niitä metsässä. Nyt pelätään, että näitä alkaa ilmestyä myös tänne meidän alueelle.  

 

Hirvenhaukkukokeita on järjestetty useana vuonna sen jälkeen, kun ajavien koirien käyttö hirvenmetsästyksessä kiellettiin. Ensimmäiset hirvenhaukut järjestettiin vuonna 1978. Yleisimmin hirvikoirina on käytetty harmaa norjanhirvikoiraa, jämtlannin pystykorvaa, karjalan karhukoiraa ja venäläistä laikkaa. Meidän seurassa näistä suosituin on harmaa norjanhirvikoira. Myös yksi jämti on tällä hetkellä meidän seurassa käytössä.

 

Palveluskoiraharrastajien kanssa on ollut yhteistyötä 60-luvulta 80-luvulle. Silloin Etelä-Suomen palveluskoirayhdistys (ESP) järjesti seuramme maastoissa viesti- ja jälkikoirien kokeita.

 

Kettukoirien koeharrastus alkoi 1980-luvulla. Koirina käytetään suomenajokoiraa. Asiaan kuuluu, että nämä koirat pyritään opettamaan ajamaan vain kettua. Meillä ei ollut tuolloin ajokoetuomareita kettukokeisiin, mutta vuonna 1985 järjestettiin palkintotuomarikurssit kettukoirille yhteistyössä Mäntsälän Kennel- ja Metsästysseuran kanssa. Niihin osallistui neljä kokelasta, jotka toimivat sitten palkintotuomareina meidän omissa kettukokeissa. Ensimmäiset suomenajokoirien ketunajokokeet järjestettiin vuonna 1987 ja sen jälkeen vuosittain. Halkian ja Mäntsälän Kennel- ja Metsästysseuran välisiin otteluihin laadittiin vuonna 1999 yhteiset säännöt, joilla selvitettiin pistelaskun perusteita. 2000-luvun vaihde oli parasta aikaa keskinäisissä otteluissa Mäntsälää vastaan. Halkia voitti otteluita lähes kymmenen vuotta. Voitokkaita olivat meiltä Timo Toivosen kettukäyttövalio Jahurin Repe, Paavo Arosen jäniskoira kaksoisvalio Emma ja Matti Mattilan jäniskäyttövalio Ekku.

 

Mattilan Ekun parhaita tuloksia oli toinen sija Jäniskilvassa vuonna 1998 ja Pohjoismaiden mestaruus vuonna 1999. Timo Toivosen koirat osallistuivat Kettukilpaan kolme kertaa ja paras niistä oli Repe vuonna 2000 kolmantena. Myös Paavo Arosella on useita piirinmestaruuksia. Paavo Romppasen Iitu menestyi Kilvassa kahteen otteeseen: vuonna 2011 neljäntenä ja vuonna 2012 kolmantena.

 

Koiranäyttelyiden järjestäjänä seuramme on ollut vuodesta 1971. Ensin Keravalla ESP:n kanssa ja sitten Porvoon koiranäyttelyiden järjestäjänä. Vuosina -80 ja -82 olimme Keravan näyttelyissä ja siitä lähtien Porvoossa näihin päiviin saakka. Mukaan näihin näyttelytoimiin päästiin Kennelpiirin johtokunnan kautta, jossa olemme olleet vaikuttamassa jo pitkään. Muina järjestäjinä Porvoon kansainvälisissä näyttelyissä ovat Porvoon Palveluskoirat ry, Suomen Dobermanyhdistys ja Suomen Rottweileryhdistys. Näyttelyt ovat kasvaneet vuosi vuodelta ja rotuvalikoima on laajentunut. Myös seuran jäsenien omia koiria on käynyt hyvällä menestyksellä näyttelyissä. Näiden näyttelyiden taloudellinen tuotto on ollut tärkeä seuramme taloudelle. Sen avulla olemme voineet pitää jäsenmaksut alhaisella tasolla ja rakentaa seuran käyttöön rakennuksia. Maanvuokrat on pystytty maksamaan ajallaan.

 

Hirvenmetsästys

 

Hirvenmetsästyksellä on aina ollut tärkeä merkitys Halkiassa. Kirkonkylän ja Halkian miehet metsästivät hirviä yhdessä vuosina 1933-1955. Jahdista pidettiin ”kirjaa” puukapulaan merkityillä muistiinpanoilla. Siinä on merkintöjä vuodesta 1914. Vuosiluku löytyi viestikapulaa muistuttavasta puusta.  Kapulaa säilytettiin Levoin kalliolla Kupsenkylässä ison kiven alla. Paikkaa on kauan pidetty jahtien kokoontumispaikkana. Yritimme aikanaan saada selvää mitä kapulaan on kirjoitettu, mutta koska merkinnät on tehty lyijykynällä, ne ovat aikojen kuluessa himmenneet ja häipyvät näkymästä vähitellen kokonaan. Hirvisaaliit olivat tosi pieniä 30-luvulta 50-luvulle saakka. Oli vuosia, jolloin ei saatu saalista lainkaan. Vasta 50-luvulta alkoi hirvikannan tasainen nousu 60-luvun loppuun. 70-luvulla alkoi hirvikannan valtava nousu 80-luvun alkuun. Uudellamaalla hirvien kaatomäärä nousi 1960 luvun lopun 708 hirvestä vuoden 1980 5616 hirveen. Hirvitutkimuksen mukaan tiheimmät talvikannat olivat alueella yli 7 hirveä/1000 hehtaaria.

 

Hirvikannan kasvuun oli monta syytä. Vuosikausia pidettiin kaatomääriä liian pieninä suhteessa kannan kasvuun. Osuutensa oli myös vasaverotuksen laiminlyönnillä. Kun vasaverotus oli 60-luvun lopulla 5-15%, se kohosi vuosina 1975-1980 yli 50 prosenttiin. Hirvenmetsästystä ohjaava lainsäädäntö oli 70-luvulla sekavaa. Sääntöjä muutettiin lähes vuosittain, mikä vähensi luottamusta pyyntilupien myöntäjiin.

 

Samaan aikaan metsähoidon tehostuminen ja avohakkuiden yleistyminen tuottivat valtavan määrän ravintoa ja suojapaikkoja hirville. Hirvikannan kasvu alkoi täältä eteläiseltä rannikkoseudulta ja kannan nousu kääntyi laskuun vasta 80-luvun alussa Uudellamaalla. Vuoden 1982 keväällä hirvikanta oli 3,8 hirveä/1000 ha. HMY:n alueella suurin kaatomäärä nähtiin vuonna 1978, jolloin Halkiassa kaadettiin 38 hirveä vuodessa eli yli yksi hirvi/mies.

 

Myös meillä vasaverotus oli vaikea hyväksyä alkuun, jolloin kanta lähti nousuun. Isännät, jotka kasvattivat itse karjaa maatiloillaan, eivät voineet hyväksyä vasojen ampumista. Sitä pidettiin vaikeana hyväksyä, koska tiloilla naudat kasvatettiin teuraskokoisiksi ennen myymistä. Ristiriitoja ei voitu välttää, mutta onneksi niistä päästiin yli ja kannan nousu saatiin kuriin.  Hirvikannassa oli vielä vuosina 2001-2003 pieni nousuhuippu, joka nähtiin myös kaatoluvissa, sitten tilanne tasoittui taas.

 

Valkohäntäpeura on nykyisin toiseksi tärkein riistaeläin Uudellamaalla. Vuonna 1973 kaadettiin Uudellamaalla 70 valkohäntäpeuraa, joista 8 oli vasoja. Vuonna 2003 täällä kaadettiin liki 4000 yksilöä, joista noin puolet oli vasoja.  Kanta on kasvanut viime vuosina voimakkaasti johtuen talviruokinnan lisääntymisestä. Meidän olisi juuri näinä vuosina kiinnitettävä huomiota kannan oikeaan arviointiin, ettei käy kuin hirvellä, että kanta räjähtää käsiin. Peurakannan voimakas kasvu näkyy jo Varsinais-Suomessa, missä on vaikeuksia saada kantaa kuriin metsästäjien toimilla.

 

Kolmas hirvieläin meidän metsästysalueella on metsäkauris. Se on lisääntynyt ja vuosittain voimme jo ampua muutamia kauriita. Myös kauris on hyötynyt talviruokinnasta.

 

Ilves on lisääntynyt peura- ja kauriskannan lisääntyessä. Ensimmäiset Ilveksen kaatoluvat saatiin Pornaisten Rhy:n alueelle 1990 luvulla. HMY:n alueella ammuttiin ensimmäinen Ilves 28.1.2014.

 

 

 

Rakentamisen aika

 

Risto Rusin puheenjohtaja-aikana seuran piirissä virisi keskustelu oman kodan rakentamisesta. Seurallahan ei ollut siihen asti omaa kokoontumispaikkaa.  Ensin oli puhetta jonkun vanhan hirsirakennuksen hankkimisesta ja siirtämisestä omalle tontille hyvälle paikalle. Sellaista paikkaa ei kuitenkaan löydetty, joten ajateltiin, että voidaanko vuokrata jostain sopiva tontti. Käytiin neuvotteluja sopivista paikoista, jolloin päädyttiin Puurojan mäen paikkaan, joka oli lähellä metsästysmaita. Neuvottelut maanomistaja Eero Peisalan kanssa onnistuivat; saatiin 20 vuoden sopimus. Kota rakennettiin vuonna 1997 parruista, jotka saatiin lahjoituksena Risto Rusilta. Muut rakennustarpeet ostettiin ja rakennustyöt tehtiin talkoilla. Seurassa on monta rakennusalan ammattilaista, joten työ kävi rivakasti. Harjakaiset pidettiin 3.10.1997. Kota todettiin hyväksi ja toimivaksi. Samalla alettiin suunnitella toista kotaa toiselle puolelle jokea. Seuran alueethan jakautuvat kahteen osaan, jonka halkaisee Mustijoki. Toinen kota rakennettiin jo seuraavana vuonna. Malli oli sama, mutta parrut ostettiin Vilkmannin veljeksiltä Halkiasta. Kodan paikaksi tuli Juholan hietakuopan alue Kupsenkylän tien varressa. Tontti saatiin vuokrattua Heikki Kippilältä, joka oli innokas hirvimies ja seuran entinen puheenjohtaja. Heikki hoiti myös kotaisäntänä pitkään kodan varauksia. Puurojan kodan vastaavana kotaisäntänä toimi alkuun Tarmo Palmgren. Talkoilla on ollut tärkeä osuus rakennustöissä ja innokkaimmat rakennusmiehet ovat eläkeläisiä, joilla on hyvää aikaa ja taitoa. Alkuun kotarakennusten ovet olivat lukitsematta ja kaikkien kyläläisten käytössä, mutta ilkivalta lisääntyi ja ovet oli lukittava. Avaimen lukkoon sai varata kotaisännältä. Nyttemmin Juholan kodalla on pidetty jopa yhdet häätkin!

 

Puurojan kodan käyttö päättyi vuonna 2017, kun vuokrasopimus loppui, eikä jatkoa sopimukselle saatu neuvoteltua. Kota jäi maanomistajalle. Juholan kodan vuokra-aika jatkuu toistaiseksi entisin ehdoin.

 

Lahtivaja - Yhteiskäyttötila

 

Hirvien nylkeminen ja paloittelu tehtiin yleensä viljelijöiden ladoissa tai liitereissä. Se oli syksyllä usein kylmää touhua eikä valaistus tai puhtauskaan ollut kunnollista. Usein puhuttiin oman lahtipaikan rakentamisesta, mutta se kilpistyi aina joko rakentamisen kalleuteen tai rakennuspaikan puutteeseen. Valtiovalta on siirtänyt metsästäjien vastuulle nykyisin kolarihirvien korjuun pois teiden varsilta. Näitä kolareita tapahtuu usein myös kesä- ja syksyaikaan, jolloin lihat pilaantuvat herkästi. Tällöin pitäisi olla kylmäsäilytystilaa, että lihat säästyvät pilaantumiselta. Siksi olisi hyvä, jos olisi paikka, jossa voidaan teurastaa ja säilyttää myös näitä kolarihirviä.

 

Tapasin lokakuussa 2008 eräällä matkalla Lepolan Sepon Mäntsälän Ohkolasta. Seppo oli silloin Ohkolan metsästysseuran puheenjohtaja ja innokas hirvimies. Hän kertoi, että he ovat rakentaneet uuden lahtivajan EU:n tuella. Hän sanoi, että kyllä mekin voisimme saada tukea, jos kerran hekin saivat. Seppo pyysi meitä katsomaan heidän vajaansa. Puhuin meidän hirvimiehille asiasta ja lähdimme pienellä porukalla katsomaan Ohkolan miesten rakennusta. Päätimme ottaa selvää rahoituksesta ja tuen saamisesta. Meille selvisi, että voisimme saada 50% kustannuksista tukea Kehittämisyhdistys Silmulta, joka toimii 9 kunnan alueella Uudellamaalla ja pyrkii kehittämään alueensa kyliä EU-tuella. Seuramme johtokunta innostui asiasta ja vastavalittu seuran puheenjohtaja Jukka Kiiski pyysi minua selvittämään Silmusta tuen saantia ja hakuprosessia. Silmu suhtautui asiaan myönteisesti, olihan heillä jo kokemuksia Ohkolan vastaavasta hankkeesta. Sain Silmusta neuvoja hausta ja TE-keskuksesta ohjeita hakuehdoista.  Kevään 2009 aikana polkaistiin sitten hakupaperit valmiiksi ja suunnitelmat rakennuksesta Silmuun. Pornaisten kunta myönsi rakennusluvan vajalle. Ensimmäiseksi oli löydettävä rakennukselle sopiva paikka. Sellainen löytyi silloisen lahtiliiterin vierestä Vilkmannin veljesten talouskeskuksen läheisyydestä. Koska omaa tonttia ei ollut, päädyttiin pitkään 50 vuoden vuokrasopimukseen, jota on optio jatkaa uudelleen 50 vuotta. Paikka sijaitsee lisäksi lähellä metsästysmaita. Paikalle oli mahdollisuus saada myös sähköt, vesi ja viemäröinti umpikaivoon.

 

Rakennuksen suunnitteli Janne Lievosen Rakennuspalvelu seuran toiveiden mukaan. Suunnittelun peruslähtökohtana pidettiin monikäyttöisyyttä ja tavoitteena oli saada myös kokoustilat seuran käyttöön.

 

Alusta lähtien EU-rahoituksen ehtona oli, ettemme saa yksin meidän seuralle tukea vaan meidän oli saatava mukaan muita alueen toimijoita. Vaatimuksena oli saada vähintään kolme järjestöä mukaan. Mukaan lähtivät Martat, Maataloustuottajat, Halkian-Metsäkylän maatalousnaiset ja Halkian Mutsit ja Faijat. Tällöin hakuehdot täyttyivät. Tämä johti siihen, että hankkeelle olisi keksittävä sopiva työnimi ja sellaiseksi valikoitui Yhteiskäyttötila.

 

Hakuehtojen määrä ja niiden tinkimätön noudattaminen pilkulleen tuntui vaikealta. Mutta kun tavoite oli tiedossa, niin niitä noudatettiin. Rakennustyö piti rahoittaa aluksi yhdistyksen varoin tai pankkirahalla ja avustusta saatiin vasta jälkikäteen, kun tarkastukset oli tehty ja hyväksytty.

 

Rakennustyöt päästiin aloittamaan keväällä 2009. Koko ajan talkootunnit piti kirjata kirjanpitoon, koska talkootyö oli suuri osa vaadittua rakennuskustannusta, jota vastaan tukea saataisiin. Samoin kaikki rakennuskustannukset oli kirjattava. TE-keskuksen tarkastajat kävivät katsomassa rakennustöiden edistymistä ja valvoivat kirjanpidon hoitoa.

 

Kesän aikana rakennustyöt etenivät ripeästi, lattian valu heinäkuun puolivälissä, seinäelementit 21.8, katto 25.8, ulkomaalaus elokuun lopulla, harjakaiset 29.8, sisätyöt alkoivat 22.9. ja ennen hirvijahdin alkua eläinlääkäri kävi hyväksymässä lahtivajan käyttöön. Hirvet ja peurat saatiin jo syksyn aikana lahdattua vajassa, vaikkakin se oli vielä keskeneräinen. Avajaiset vietettiin 8.5. 2010. Kylmiö valmistui lokakuussa 2010. Piha- ja viimeistelytöitä tehtiin sitten vielä kesällä 2011.  Rakennus ylitti toimivuudellaan kaikki odotukset ja siellä on tosi hyvät tilat eläinten teurastukseen ja lisäksi kokoustilat yläkerrassa. Alakertaan saatiin siirrettyä myös ilmahirvi ja laserhirvi Kivistöltä. Siellä ovat kokoontuneet meidän lisäksi hankkeessa mukana olleet yhdistykset, paikalliset tiekunnat ja Pornaisten Rhy. Myös koululuokat ovat pitäneet siellä tapahtumiaan ja tutustuneet meidän toimintaan.

 

Meidän tulee pitää kirjaa rakennuksen käyttäjistä ja esitellä sitä kaikille halukkaille, jotka tulevat sitä katsomaan. Lisäksi hankkeesta tuli tehdä juttuja paikallislehtiin ja rakennuksen ulkoseinään kiinnitettiin taulu, josta käy ilmi, että tämä rakennus on saanut EU-tukea.

 

Johtokunta päätti, että tiedottamisen helpottamiseksi perustetaan omat kotisivut. Sivujen kautta annetaan tietoa jäsenille seuran toiminnasta ja yhteiskäyttötilan varauskirja on nähtävillä siellä. Sivuja ylläpitää tällä hetkellä neljä henkilöä, joiden kautta varaukset tehdään. Seuralla oli ollut tiedotusvälineenä vuodesta 2007 tekstiviesti, mutta kotisivuilla voitiin tiedottaa seurasta laajemmin.

 

Rakennustoiminta on jatkunut siten, että yhteiskäyttötilan taakse rakennettiin 2015 hirsilaavu. Siinä voivat hirvimiehet kokoontua eväiden syöntiin ja makkaran paistoon jahdin lomassa. Mallin antoi silloinen sihteeri Pekka Pitkänen, joka on taitava hirrenveistäjä ja rakentanut samalla mallilla itselleen laavun mökilleen.

 

Sitten vuonna 2017 rakennettiin viljasiilo vajan päätyyn. Viljaa käytetään talvisin peurojen ruokintapaikoilla, joita hoidetaan seuran jäsenten voimin. Aluksi viljaa haettiin Vilkmannin riihestä, mutta kun tilan miehet rakensivat itselleen uuden navetan, niin me hankimme seuralle oman siilon, jotta viljan noutaminen olisi helpompaa. Se pystytettiin talkoilla käytetyistä osista, joita saatiin seuran jäseniltä. Siilo kasattiin talven aikana Toivosen Jannen verstaalla.

 

Rakennukset vaativat huolenpitoa. Yhteiskäyttötilan isännöinnistä vastaavat tällä hetkellä Janne Jokivuori, Markku Rantala ja Jukka Vaittinen.

 

Ampumatoiminta

 

Ampumatoiminta alkoi meidän seurassa riistapolkuammuntana vuonna 1954. Sitä edeltävältä ajalta ei ole muistiinpanoja. Vanhempien metsästäjien esimerkki ja ohjeet ovat innostaneet alkuun monta metsästäjää. Riistapolkukilpailuja pidettiin tiiviisti vuoteen 1968 asti. Tähän asti käytiin innokkaasti kilpailuja naapuriseurojen kanssa. Savikiekkoammuntaa vauhdittamaan hankittiin ensimmäinen kiekonheitin vuonna 1955. Savikiekkokisoja ja riistapolku järjestettiin usein samana päivänä, joten taito karttui molemmissa lajeissa. Savikiekkoharrastuksesta on tullut pysyvä innostuksen kohde seuran toiminnassa ja tätä on auttanut vuonna 1965 valmistunut RHY:n ampumarata, joka sijaitsee seuran alueella.

 

Ampumaratahanke alkoi vuonna 1961 V. R. Peltosen tekemän kirjelmän pohjalta. HMY:n puolesta ampumaratatoimikunnassa oli Veli Paavilainen. Radalla on hirvirata ja haulikkorata. Seuramme osallistui radan sähköistämiseen vuonna 1971. Ammunnoista on seuran puolesta huolehtinut ampumatoimikunta vuodesta 1969 lähtien. Hirvikivääriammunnat alkoivat vuonna 1955, kun alettiin ampua hirvimerkkiä. Pakolliseksi se tuli vuonna 1958. Omaa ampumarataa ei tuolloin ollut vaan vuokrattiin Nummisten rataa. Seuraavina vuosina käytettiin myös muita naapuriseurojen ratoja, kunnes RHY:n rata valmistui. Siitä lähtien kokeet on keskitetty sinne.

 

Vuonna 1977 ampumaharjoittelu tuli pakolliseksi hirvijahtiin osallistuville.  Vuonna 1987 HMY   päätti, että hirvijahtiin tulevien on käytävä vähintään kolme kertaa kesän aikana ampumassa 4+6 laukausta seisovaan ja liikkuvaan hirvimaaliin. Jäsenten välisissä kilpailuissa on kiertopalkintona ”hirvensarvet”, jotka lahjoitti Veli Paavilainen.

 

Haulikkoampujien seuran jäsenten välinen kilpailu on ”Jussin pokaali”, joka ammutaan juhannusviikolla. Pokaalin on lahjoittanut Johannes Penttilä kiertopalkinnoksi HMY:lle. Hän halusi kannustaa ampujia keskinäisissä kisoissa.  Kilpailussa ammutaan kaksi laukausta viideltä eri ampumapaikalta. Kisaan osallistuu vuosittain noin 15 ampujaa.

 

Talvikauden harjoitteluun hankittiin vuonna 1978 pienoishirvirata Kivistölle, jossa ammuttiin ilmakiväärillä. Hirvenhiihtokilpailut olivat hetken aikaa 1980-luvun alussa suosittuja, mutta huonot lumitalvet ja ampujien ikääntyminen lopetti kisailun. Tässä kilpailussa kisa alkoi Kivistöltä, josta hiihdettiin ampumaradalle ampumaan ja palattiin maaliin Kivistölle.

 

Pienoishirvirata siirrettiin Yhteiskäyttötilaan sen valmistuttua ja harjoitukset ja kilpailut siirtyivät sinne. Kun laserhirvirata hankittiin, on harjoittelu keskittynyt siihen. Kilpailut pienoishirvellä tapahtuu kuitenkin ilmakiväärillä, joten sitäkin taitoa pitää harjoitella. Seurojen välisiä kisoja järjestetään innokkaasti vuorotellen naapurien kesken. Ampumaharrastus on tuonut hyviä sijoituksia kilpailuissa ja parantanut metsästysharrastuksessa tarvittavaa taitoa.

 

Parhaita tuloksia on saavuttanut SM-tasolla Timo Poteri. Hänellä on kultaa eurooppalaisesta metsästysammunnasta vuodelta 2004 ja metsästystrapista 2015. Lisäksi Poterilla on SM-hopea vuodelta 2008 ja SM-pronssi vuodelta 2007.  Vesa Kujansivu on saanut SM-hopeaa English Sportingissa vuonna 2013 ja joukkuehopeaa sportingissa vuonna 2014.

 

Riistanhoito

 

Aluksi riistanhoito oli yksityisten metsästäjien omaan elinympäristöön suuntautuvaa riistaeläinten talviruokintaa, kun huomattiin, että eläimet hyötyivät ihmisten jättämistä heinistä ja viljasta. Nämä myös houkuttelivat riistaeläimiä ihmisasumusten lähelle ruokailemaan ja ne olivat helpommin saalistettavissa. Koko seuran toiminnan ajan on riistan talviruokinta ollut tärkeällä sijalla seuran toiminnassa. Jo neljäkymmenluvulla hankittiin viljaa ja heinää riistan talviruokintaan.  Sitä jaettiin ruokintapaikoille ympäri seuran aluetta. Monesti ruokintapaikat valittiin myös rauhoitusalueiden tai riistapeltojen yhteyteen. Osa seuran maista oli kokonaan rauhoitettuna metsästykseltä. 50-luvulla rauhoitusalueena oli Ruumissuon alue. Vuonna 1961 perustettiin suuri rauhoitusalue Metsäkylän suon maastoon, joka oli noin 200 hehtaaria. Tämä vapautui vuonna 1975 metsästykselle. Erityisesti talviruokinnalla on hoidettu istutettuja fasaaneja ja peltopyitä.

 

Ensimmäiset fasaanit, noin 20 kpl, hankittiin Halkiaan vuonna 1954 RHY:n apurahalla. Vuonna 1961 saatiin RHY:ltä 30 fasaanin poikasta, joita Veli Paavilainen hoiti talven yli ja ne laskettiin keväällä vapaaksi. Seuraavana vuonna Hannu Maunola hoiti Metsäkylässä fasaaneja metsään rakennetussa tarhassa, jotka sitten laskettiin vapaaksi ja näistä muodostui Maunun kulmalle nykyinen fasaanikanta. Valitettavasti fasaanin ja peltopyyn juurtumista riistakannaksi vaikeuttaa kanahaukan täysi rauhoitus vuonna 1982. Samoin se on vaikuttanut myös muiden metsäkanalintujen vähenemiseen maassamme. Nykyään fasaanit tulevat meille Nummisten Ylikartanon fasaanijahtien luontoon jääneistä linnuista.

 

Vuodesta 1978 on seuramme riistanhoitotyöstä vastannut riistanhoitotoimikunta, joka on hoitanut käytännön työn ja suunnittelun riistanhoidossa. Pienpetojen metsästyksellä on yritetty parantaa metsäkanalintujen selviytymismahdollisuuksia.  Loukkupyynnillä on pyydetty minkkejä, näätiä ja supeja hyvällä menestyksellä.

 

Seura sai aluksi RHY:ltä loukkuja, mutta niitä on hankittu myös seuran varoilla ja rakennettu talkoilla. Varishäkkejä rakennettiin myös talkoilla, mutta nykyisin niiden käyttö on vahvasti säänneltyä valtion toimesta. Riistanhoitokilpailuissa painopiste on ollut pienpetopyynnissä ja tulokset ovat olleet viime vuosina todella hyviä. Variksia pyydettiin 50- ja 60-luvuilla vielä fosforihaaskoilla, mutta onneksi siitä on luovuttu myrkytyshaittojen vuoksi. Vuonna 1975 oli seuran kaikilla jäsenillä kiintiö ampua vähintään kuusi varista tai sai maksaa 50 mk sakkoa laiminlyönnistä.  Yleisillä kettujahdeilla on pyritty vähentämään kettukantaa, joka toisinaan pyrkii nousemaan liian suureksi. Näitä jahteja on järjestetty jo vuodesta 1950 lähtien.

 

Riistapellot on ollut pitkään tärkeä riistanruokinta muoto. Niitä perustettiin usein syrjäisille pelloille ja joutomaille. Nämä hoidettiin seuran toimesta samoilla koneilla kuin muitakin peltoja, mutta kylvöissä käytettiin usein rehukasveja kuten rehukaalia hernettä ja kauraa. Kylvö tapahtui normaalien peltotöiden jälkeen. Kun Suomi liittyi EU:hun, kaikki peltotyöt joutuivat tarkkaan syyniin. Pelloilla olevat riistapellot tulivat tarkastusten piiriin. Aiemmin näille pelloille voitiin kylvää niitä kasveja, joita sattui olemaan käytettävissä. Nyt pitää kylvää kasveja, jotka on etukäteen riistapelloille hyväksyttyjä ja ne pitää kylvää tiettyyn aikaan. Kontrolli on kova ja viljelijöille tulee sanktioita, jos ohjeita ei noudateta. Metsästysseuran ja viljelijän pitää toimia yhteistyössä, jos seura haluaa olla mukana riistapellon perustamisessa.

 

Tulevaisuuden näkymiä

 

Yhdistyksessämme on tänä päivänä 123 jäsentä. Koejäseniä on muutama, jotka pian pääsevät täysjäseniksi, jos ovat riittävän aktiivisia. Uusia tulijoita olisi tulossa runsaasti, jos katsotaan pääkaupungin ympäristön metsästyskortin haltijoiden lukua. Kysyjiä on jatkuvasti, jotka etsivät metsästysmahdollisuuksia lähempää asuinpaikkaa. Me olemme tehneet jo aikoinaan päätöksen, että otamme vain paikkakunnalla asuvia jäseniksi. Se on pitänyt seuramme jäsenmäärään kohtuullisissa rajoissa, koska katsomme, että olemme vastuussa maanvuokraajille metsästäjien määrästä.

 

Villisika on tulossa meillekin pysyväksi riistaeläimeksi. Sikoja ja niiden jälkiä on nähty seuran mailla viime vuosina. Ne ovat aiheuttaneet tuhoja viljelyksille. Meidän kuminapellossa kävi toissavuonna lauma, joka oli syönyt noin sadan neliön alueelta kuminan juuret pois. Sika näyttää pitävän kuminan mausta.  Jokimäen metsästysyhdistyksen miehet saivat saaliiksi tänä kesänä yhden nuoren karjun laumasta, jossa oli useita sikoja. Myös Sipoossa on saatu villisikoja saaliiksi.  Uusi riistaeläin ei ole pelkästään hyvä tulokas, sillä se voi levittää tarttuvia tauteja kasvatussikaloihin. Myös metsästyskoirat voivat joutua vaaraan kohdatessaan sikalauman. Viime vuosina on käyty kursseja villisikojen metsästyksestä. Niissä on saatu tietoa saaliin käsittelystä ja näytteiden otosta trikiinin ja afrikkalaisen sikaruton osalta. Evira ja Siankasvattajat ry maksavat näytteenoton kuluja. Kursseja on järjestänyt Suomen Metsästäjäliitto Eviran toimesta.

 

Metsästysseuroja tarvitaan organisoimaan käytännön metsästystä. Me olemme jatkuvan muutoksen keskellä ja meidän on pysyttävä muutoksessa mukana.

 

Kiitos kaikille, jotka avustivat tämän historiikin teossa!

 

 

 

Halkian Metsästysyhdistyksen puheenjohtajat:

 

 

 

Emil Kalsola                        1938-50                              Heikki Kippilä                     1981-89

 

Wilmer Lundqvist              1951-58                              Matti Kalsola                      1990-93

 

Toivo Peisa                         1959-60                              Risto Rusi                           1994-03

 

Mauno Kalsola                   1961-68                              Timo Toivonen                   2004-08

 

Hannu Maunola                 1969-70                              Jukka Kiiski                         2009-12

 

Veijo Järvinen                    1971-80                              Matti Kalsola                      2013-